Kappulan Amiraali

"Ami"

1998-2011

 

Yleistä:
rekisterinumero: FIN23389/98
syntynyt: 24.4.1998 Eurassa
kuollut: 17.6.2011
väri: musta vaalein merkein
isä: Tarukallion Raito A
emä: Fin Mva Pikkumusta
kasvattaja: Anna-Mari Kahala, kennel Kappulan
omistaja: Taru Vallius

Terveys:
silmät: OK (05/02/09/Kaisa Wickström/epävirallinen)
muuta: kastroitu

Ami KoiraNetissä

 

Amista:
Heihei Ami.. Ami oli mahtava koira omana hermoja raastavana itsenään ja jätti tyhjän kolon sydämeen ja kotiin. Kuitenkin koen tehneeni oikean ratkaisun, kun päästin Amin pois ennen kuin sen kunto totaalisesti romahti. Jää nyt ainakin hyvät muistot paremmin mieleen :)

Jätän tämän vanhan kuvauksen tähän edelleen teidän luettavaksenne:

Ami on.. no se on Ami. Ami tuli minulle kun olin juuri ja juuri alle 13-vuotias ja sen kanssa on tahkottu läpi ongelmien nyt reilun kymmenen vuoden ikään. Tänä päivänä se onkin varsin helppo pappakoira, joka tosin pitää kovasti äänestään.

Ami on arka, paukkuarka ja ihmisarka, erityisesti joitain miehiä se pelkää kovastikin ja voi reagoida pelko-aggressiivisesti jos kokee olonsa liian uhatuksi. Nuorempana se oli varsin viriili nuorimies ja se onnistui karkaamaan naisiin niin sisältä kuin ulkoa, agilitykentältä, tarhasta kuin juoksunarustakin. Kastrointi auttoi tähän ongelmaan, samoin agilitykentälläkin korvat palasivat kuvioihin ja tätä nykyä Amia voi toko- ja agilitytreeneissä pitää hyvin irti, se on varmasti kuulolla. Metsässä lenkkeillessä sitä ei voi useinkaan pitää irti, kun sen korvat eivät aina ole yhtä luotettavasti mukana kuin treeneissä. Tosin tähänkin on viime vuosina tullut selvää parannusta ja nykyään Amia voi satunnaisesti jo irtikin laskea.

Ami on luonteeltaan varsin itsepäinen, jos se on jotain päättänyt se sen toteuttaa läpi harmaan kiven, vaikka sille kuinka muuta sanoisi. Se on kuitenkin hyvin ahne ja helposti ruualla motivoitavissa, ruuan kanssa sillä vaan välillä menee meno huutamisen puolelle kun palkka pitäisi saada hetitässäjuurinytsamallasekunnilla. Ami on myös vanhemmiten muuttunut jonkin verran läheisriippuvaiseksi, kun sitä ei ole selvästikään jätetty enää niin paljoa aivan yksin, melkein aina on Minkakin paikalla. Ami rakastaa tuttuja ihmisiä ja yleensä vieraitakin vähän ajan tutustumisen jälkeen ja ilmaisee pitämisensä runsaan nuolemisen avustuksella. Rapsutuksia se olisi myös aina vailla.

Ami osaa tokon perusteet ja olisi varmaan ollut ihan kisakunnossakin vielä muutama vuosi sitten, nykyisin äänen käyttö on jo niin holtitonta tokoillessa, ettei sen kanssa kehtaisi mihinkään mennä. Agilityn harrastamisen Ami aloitti jo joskus vähän yli puolivuotiaana ja parivuotiaaksi asti jatkettiin ihan säännöllisesti. Sen jälkeen olemme käyneet kentällä satunnaisesti, nyt menneenä vuonna Ami pääsi Minkan ohella ihan säännöllisesti taas treeneihin. Ami on hyvin estevarma, mutta melkoisen hidas lahna, erityisesti kesäkuumalla siitä ei saa minkäänlaista vauhtia irti radalla. Tämän takia kisailukin jäi sitten väliin, kerran tosin olimme jopa lupautuneet agirotuun varakoirakoksi. Amin kanssa on kokeiltu myös hakuilua ja muutaman jäljenkin olen sille väsännyt.

Ami kastroitiin 2-vuotiaana, jonka jälkeen sille kasvoi tyypillinen hormoniturkki, joka kerää kaikki risut ja lumikokkareet itseensä. Ennen kastrointia Ami kerkesi käydä yhdessä virallisessa näyttelyssä, jossa tuomarisetä sai sen pahasti säikytettyä mittakepin kanssa jahtaamisella. Viikkoa ennen tätä episodia Ami oli juuri ollut match showssa BIS1-koira, ilman mitään ongelmia tuomarin käsittelyn kanssa.

12-vuotiaasta lähtien Amilla on nyt pikkuhiljaa kuulo heikentynyt ja parin vuoden ajan se on syönyt erikoisruokaa ehkäisemään struviittikiteiden muodostumista.

 

Näyttelyt:

Ristiina 30.5.1999 Esko Salkonen JUN 1/KP

Kookas. Hyvänmuotoinen pää, tummat silmät, hyvät korvat. Jäntevä runko, kevyt rinta. Vankat raajat. Tuuhea häntä. Turkki hyvä, musta, ruskeat värimerkit. Hyvä liikunta. Vähän ujostelee.