PAIM-T Tarutuulten Kellohattu

"Kelo"

Yleistä:

rekisterinumero: FI44341/14
syntynyt: 26.7.2014
väri: parkki merkein
isä: Suopunkitytön Haltin-Gurra
emä: Tarutuulten Tuulihattu
kasvattaja: Taru Vallius
omistaja: Taru Vallius
haltija: Jonna Silvennoinen, Ii

Terveys:
lonkat: A/A
kyynärät: 1/0
polvet: 0/0
silmät:
prcd-PRA-genotyyppi: a
Pompen tauti: terve tai kantaja vanhempien perusteella
Degeneratiivinen myelopatia: terve tai korkeintaan kantaja

juoksut: 22.6.15, 17.12.15, 15.5.16, 6.12.16

Kelo KoiraNetissä

Kelosta:

Kelon haltija Jonna kirjoittaa Kelosta kesällä 2015 näin:

Kelosta on helppo kirjoittaa. Se on kaiken kaikkiaan helppo koira: fiksu, oppivainen, järkevä, iloinen, kaikkien kaveri, nöyrä, toimelias, kekseliäs, yhteistyöhaluinen ja -hakuinen. Listaa voisi jatkaa pitkään… En varsinaisesti etsinyt itselleni uutta koiraa, mutta Kelo löysi tiensä meille. Ihastuin Kelossa eloisan ja tasapainoisen luonteen sekä kauniin ulkokuoren lisäksi siihen, että alusta asti pentu tuntui ns. vanhalta sielulta ja onkin aina ollut ikäistään kypsempi ja täynnä hiljaista viisautta. Monesti unohdin keskenkasvuisen koiran kanssa, että se on vielä pentu. Sisäsiistiksi Kelo oppi vaivatta vaikka asuttiin kerrostalossa, se ikään kuin ymmärsi, että ulos kuuluu tarpeensa tehdä ja sillä selvä. Kelo on aina valmis toimintaan, eikä kyllästy koskaan!

Tämä koira on tehokas siinä mihin ikinä ryhtyy. Vauhtia ja vinkeitäkin löytyy, mutta lähinnä Kelo vain loistaa hoksaamalla asioita ja yhdistelemällä niitä aiemmin oppimaansa, kokeilee ja tarjoaa eri vaihtoehtoja. Tarun innoittamana lähdettiin kokeilemaan koiraharrastuksia. Agility on Kelon suosikki! Siinä ei tämä kokematon agi-ohjaaja pysy millään koiran perässä kun kerran opittu juttu on kuin vettä vaan ja koira viilettää radalla. Erittäin innokas ja vauhdikas työkoira! Lammaspaimennusta päästiin kokeilemaan muiden Hattu -pentujen kanssa helmikuussa 2015. Kelo oli hyvin kiinnostunut lampaista ja nopeasti hoksasi mistä on kyse. Paimennuksen lomassa tosin piti käydä moikkaamassa muita koiria ja ihmisiä välillä, mutta töihin palautettuna jatkoi hommiaan varmoin ottein. Yleensä ottaen Kelon kanssa on helppo harjoitella uusia ja vanhojakin asioita. Koira keskittyy hyvin, on innokas ja täynnä halua toimia yhdessä. Mitä nyt välillä muut koirat tai vastaavat häiriötekijät vie uteliaan koiralapsen huomion.

Kelo on kasvanut kolmen koiran ja kahden kissan laumassa nuorimpana. Tulee kaikkien kanssa juttuun mainiosti. Toisen lapinkoiranartun kanssa ovat parhaat kaverit, mutta kiinanharjakoiran ja kissojen kanssa leikkii sen verran mitä nämä pienemmät kaverit suostuvat Kelon melko raisuihin leikkeihin. Muuten kotona käytös on rauhallista ja tasapainoista. On kuitenkin pohjattoman utelias ja osallistuva, joten huomaamattomasta koirasta ei voida puhua. Kelo löysi haukkuäänensä aika myöhään, eikä se edelleenkään hauku kovin paljoa, vain toisen koiran innoittamana, mutta muita ääniä löytyy: juttelee, ulvoo, ujeltaa, örisee jne. Uudet tilanteet ja paikat aiheuttavat innostumista, kovista äänistä on vain kiinnostunut ja rakastaa kaikkia, lapsista aikuisiin ja tutuista vieraisiin. Lisäksi Kelo viihtyy pihalla narussa tai häkissä yksinkin tuntikausia eikä yksinolon opettelua ole käytännössä tarvinnut edes tehdä.

Kerran on Kelo käynyt näyttelyissäkin. Tuomari tuumasi, että koiralla on mahtava kontakti ohjaajaan, mutta hiukan se häiritsee arvostelua, kun etujalat kauhovat ilmaa ja kuono osoittaa ihmistä kohti. Kelo taisi ajatella, että ”ei tässä missejä olla, kun työkoiria”. Eloisasta esiintymisestä ja erinomaisesta luonteesta tuomari kuitenkin antoi kiitosta!


Kelo 1½v

 

Näyttelyt:

Muhos, Pekka Teini, 6.6.2015 JUN EH

”Rotutyyppi erittäin hyvä, hyvät mittasuhteet ja raajaluusto, mutta runko tarvitsee vielä aikaa ja lihaskunto tulee myöhemmin. Hieman kapea pää, selässä vielä pehmeyttä. Upea käytös.”

Kokeet:

PAIM-T (hyväksytysti suoritettu perinteisen paimennuksen taipumustesti), Oulu 4.9.2015, Tuomari Terhi Mikkonen